MIELENI VANKINA

MIELENI VANKINA on ensimmäinen näyttelyni. Näyttely on hyvin pienimuotoinen ja vaatimaton, mutta aihe on sitäkin suurempi. Valokuvien ohella esillä on myös kirjoittamiani teemaan sopivia runoja, joista osa löytyy myös 2017 julkaistusta runokirjastani Pitkä ihana leikki. Valokuvat ja runot ovat kuitenkin itsenäisiä ja toisistaan erillisiä teoksia.

Paikan päältä löytyy myös vieraskirja johon saa halutessaan jättää puumerkkinsä lisäksi terveisiä ja näyttelyn herättämiä ajatuksia.

Rankan aiheensa vuoksi näyttely ei välttämättä sovi herkimmille katsojille.

NÄYTTELYN IDEOLOGIA
Monet sairaudet, kuten mielenterveysongelmat eivät aina näy päällepäin. Moni meistä kärsiikin mielen sairauksista hiljaa itsekseen, pyrkien piilottamaan pahan olon ja kamppailun itsemme kanssa hymyjen taakse, mielenterveysongelmiin liittyvän stigman ja häpeän takia. Me elämme kahta eri elämää: sitä, jonka näytämme ulospäin ja sitä, jonka vain me itse näemme ja koemme.

Mieleni vankina -näyttely kertoo tarinoita noiden hymyjen takaa. Tämä on näyttely siitä, miltä mielen sairaudet tuntuvat sisältäpäin. Näyttelyyn valikoidut kuvat ovat kuvauksia mm. jatkuvasta päänsisäisestä kamppailusta, jaksamattomuudesta, tyhjyyden ja yksinäisyyden tunteesta, oman identiteetin ja äänensä hukkaamisesta, muiden armoilla olemisesta, henkisen väkivallan aiheuttamasta kärsimyksestä, sekä pohjattomasta epätoivosta. Ja vaikka osa kuvien tilanteista onkin enemmän, tai vähemmän lavastettuja, on tunnetila jokaisessa kuvassa kuitenkin aito.

Elämme maailmassa, jossa saa myötätuntoa mikäli mikä tahansa muu ruuminosa hajoaa, mutta ihmiset kääntävät liian usein selkänsä, jos mielemme murtuu. Se on tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä mielenterveysongelmia kohtaan ja asia, jonka täytyy muuttua.

Mieleni vankina -näyttelyn tavoitteena onkin herättää keskustelua, lisätä ihmisten tietoisuutta mielenterveysongelmia koskien ja auttaa purkamaan stigmaa mielenterveysongelmien ympäriltä. Haluan myös kannustaa ihmisiä kertomaan avoimemmin omista ongelmistaan ja pyytämään ja hakemaan apua. Näyttelyn tarkoituksena on myös muistuttaa, ettei ole mitään syytä hävetä sitä, että on sairas, oli kyse sitten fyysisestä, tai henkisestä sairaudesta. Rikkinäistä mieltä ei pitäisi joutua häpeämään sen enempää, kuin rikkinäistä rannetta. Sairaus ei määrittele ihmistä. Sinä et ole sairaus, se on vain osa sinua.

Muista, että et ole yksin.

Näyttelyteksti: Tintti Ranninen